No höh. HCM:n treenikalenteri tuottaa harmaata vivahdetta meikäläisen hiuksistoon. Tästä blogista en halua puhdasta harjoituspäiväkirjaa, ja v.kurpan suosittelema lenkkivihko voisi jäädä päivittämättä (aina ei tule avattua tietokonetta). Taidan siirtyä helpoimpaan ja perinteisimpään vaihtoehtoon: kynä ja paperi -menetelmään.
Viime viikko meni palautellessa ja eilen heitettiin taas Miehen kanssa edellissunnuntain lenkki. Spurttailut jätettiin, kun vauhtia tuntui olevan muutenkin.
Ai niin, kyllähän tässä edellinen räkätauti saatiinkin nujerrettua, kun uutta pukkaa taas päälle. Voihan kirosana! Spekuloiminen kannattaa aina, mutta nyt lyö tyhjää. Univelkaa ja stressiä ei ole, normaalipöperöitä marjoine ja hedelmineen on pupellettu, ulkoillessa ollut riittävästi vaatetta, jne. (Lauantaina hieman elimistön desinfiointia tuolla Tampereen yössäkin…) Liekö sitten nuo flunssa-aallot, joita on tällä hetkellä liikeellä, tiedä häntä. Ehkä vois rauhoittaa mieltä, jos kävis apteekista muutamat multivitamiinit.
Eilisen lenkin faktat:
time: 1:08
ave: 159
Viivalle 
Edelleen on kynävihkosysteemi paras.
Pidän itsekin edelleen vanhanaikaista harjoitusvihkoa itselläni, vaikka tuleekin lätistyä omista lenkeistä nettiin. Tämä lätinä on ehkä eräänlaista motivaatiota ja vuorovaikutusta. Kun ei viitsi kotijoukkoja rasittaa jokaisen lenkin tuntemuksilla, sen voi tehdä nettiin. Siinä on se hyvä puoli, että se, ketä ne kyllästyttää ja ärsyttää, voivat jättää ne lukematta. Kotijoukot eivät saa korviaan suljettua :).
Huono puoli näissä palstoissa on se vaarallinen addiktoituminen. Kun niille antaa pikkusormen niin….
Senkin ajan voisi käyttää juoksemiseen.
Juu, ei se ruutuvihko tosiaan pahemmin juttele – tai sitä ei ainakaan julkisesti parane tunnustaa! Yhteisöllisyys ja vuorovaikutus on ne motiivit, joiden takia mäkin nettiraportointia harkitsen. Kummasti alkaa ne lenkkarit eteisestä huudella, kun lukee muidenkin käyneen lenkillä. 🙂