Urheilijahan ei tunnetusti tervettä päivää näe, mutta mun kiintiö toivottavasti täyttyy näin vuoden alussa. Heti 3. päivä alkoi kurkkukipu, joka kehittyi tukkoiseksi oloksi sekä nuhaksi ja tässä sitä vieläkin yskitään. Lämpöä on jatkuvasti hitusen päälle 37. Varsinkin illat ja aamut on todella hermoja raastavia, kun kurkussa kutittaa ”höyhen” ja on pakko yskiä jatkuvasti. Troppeina oon napsinu särkylääkkeitä (viime viikolla), yskänlääkettä ja litkinyt kuumaa mehua. Tämä yskävaihe on ärsyttävin, kun kurkku on karhean kuiva koko ajan. Mynthoneiden imeskelystä on siihen jotain apua, ja vanhaa kunnon höyryhengitystä ajattelin kokeilla vielä tänään. Illalla vielä saunaan!
Parin päivän lepotauot on yleensä ok, mutta tukkoisessa olossa kärvistellessään sitä alkaa pian hermostua vallitsevaan olotilaan. Lenkille olisi mukava lähteä, mutta ei auta kuin perustella itselleen homman järjettömyyttä. Parantuminen lykkääntyy, eikä treenistäkään ole mitään hyötyä huonokuntoisena. Viime vuonna olin kai kaksi kertaa kunnon flunssassa (okei okei, kurkkukipu-nuha-yskässä), hiihtoloman aikaan ja keskellä kesää. Muistaakseni en kiirehtinyt urheilemaan tuolloin, eikä paraneminen niin kauan kestänytkään.
Loman jälkeen on aina kauhea kiire päästä rutiineihin kiinni ja siksi tämä liikkeelle lähteminen polttelee erityisen paljon juuri tällä hetkellä. Täytynee koittaa vaikka lueskella, kun siihen on nyt sopiva tilaisuus. Ei tartte sitten kevään kuluessa harmitella, että miksei sitä oo taaskaan ehtinyt tarttua muihin kuin opiskelukirjoihin. Jäitä siis hattuun ja hopulle loppu.
Viivalle 