Saatiinhan niitä pakkasia tällekin talvelle! Mittarissa -10, eikä tuosta pitäis moneen päivään ainakaan lämmetä. Seuraava hölkkälenkki tiedossa illalle, ja odotettavissa varmasti kunnon yskänpuuskia.
Toissapäivänä sain ne sauvat (+juomapullon) ja nyt tarvittais vielä jonkin verran lunta, jotta perinteisen latu voitais avata. Lisäksi kaverin varastoista löytyi muutakin käyttämätöntä hiihto-/juoksusälää, josta ostin itselleni pipon ja kauan kaipaamani liivin. Matkalla tuli tehtyä reipasta kävelylenkkiä noin kymmenen kilometrin verran.
Lainaamani Juoksija-lehdet on saaneet toisenkin innokkaan lukijan — Miehestä. Tämä huoleton luomujuoksija pinkoo aina sellaisia matkoja, sellaista vauhtia ja sellaisissa varusteissa (ohoo-huomiona mainittakoon metsurinsaappaat!) kuin huvittaa. Niin, että mikä ihmeen sykemittari… Nyt se on pari iltaa uppoutunut noihin lehtiin ja kysyi eilen epäilevään sävyyn: ”Onko noista juoksuohjelmista oikeasti jotain hyötyä?” Ehkä ei, jos ei tykkää muiden neuvoista, tai jos niitä sortuu noudattamaan sokeasti ja ylitunnollisesti. Parhaimmillaan ohjelmat säästävät turhalta suunnittelustressiltä ja ehkäisevät pään turhaa seinään hakkaamista vaikkapa valaisevien harjoitteluvinkkien muodossa. Minulla aiheesta lukeminen toimii valmistautumiskeinona. Pitkäaikaisempana tavoitteenani on oppia kuuntelemaan kroppaani ja uskaltaa vaihdella harjoituksiani kulloistenkin tuntemusten mukaan. No niin, monille tämä on tietysti selvää pässinlihaa, mutta minulle ei vielä.
Viivalle 
Hei,
löysin blogisi J.Hernetkosken blogin kautta. Mukavaa löytää uusi sivusto seurattavaksi! Tsemppiä harjoitteluun.
Moi! Ihanaa, että uusia lukijoita löytyy. Kieltämättä aika pieni tämä pelkästään juoksuharrastuksesta bloggaavien yhteisö, mutta oletettavasti sitäkin tiiviimpi ja kannustavampi. Treeni-iloa sinullekin!