Kunnostautumista jälleen välineurheilun saralla: hankin Haltin hiihtopuvun, jolla pärjää juoksulenkeilläkin näin pakkassäällä. Oon ollut ainakin viimeset viis talvea kävelevä (/hiihtävä/juokseva) mainospylväs pikkuveljen vanhassa sponsorihiihtoasussa, joten oli aikakin uudistua. Eläköön talven alennusmyynnit! Eteisessä polleana patsastellessani Mies totesi mun näyttävän ihan urheilijalta.
Eilisillan lenkki onnistui jälleen mukavasti. Kylmän ilman takia hengästytti huomattavasti enemmän kuin edelliskerralla, mutta se oli odotettavissa. Uudet kamppeetkin näyttäisivät toimivan, erityisesti housut on mieleiset. Tykkään pakkasjuoksusta siksi, että tiet ei oo läheskään niin liukkaat kuin nollakelillä. Parhautta on hikiliikunta kylmässä säässä ja sen jälkeen sauna!
Siivouspäiväkin tuli pidettyä ja oli lähellä, etten telonut akillesjännettä samalla. Vein pahvilaatikoita autokatoksen kierrätyspisteeseen ja ne perkeleet eivät mahtuneetkaan ovesta. Siinä oviaukossa säälittävästi tempoessani ovi paukahti sopivasti oikean jalan akillesjänteeseen. Tuijottelin hetken tähtiä, tupisin pari valittua sanaa ja tarkistin tuhot. Onneksi oli talvi ja paksut sukat sekä farkkujen lahje turvatyynyinä: nahka oli kuoriutunut vain vähän. Tänään jänne punoittaa lievästi. Kyseinen jänne tulehtui syksyllä 2002 ja siinä on tuntunut sen jälkeen koko ajan jotain hyvin pientä, joten lienee syytä ottaa se tarkkailuun.
Ai niin, pahoittelut mahdollisista haamupäivityksistä. Tulee aina välillä säädettyä sivuston asetuksia, lähinnä sivupalkkia. Tänään salille!
Viivalle 
0 Kommentit to “Eilistä onnea ja lähes yksi onnettomuus”