Se iskee sittenkin kahdesti

No höh. HCM:n treenikalenteri tuottaa harmaata vivahdetta meikäläisen hiuksistoon. Tästä blogista en halua puhdasta harjoituspäiväkirjaa, ja v.kurpan suosittelema lenkkivihko voisi jäädä päivittämättä (aina ei tule avattua tietokonetta). Taidan siirtyä helpoimpaan ja perinteisimpään vaihtoehtoon: kynä ja paperi -menetelmään.

Viime viikko meni palautellessa ja eilen heitettiin taas Miehen kanssa edellissunnuntain lenkki. Spurttailut jätettiin, kun vauhtia tuntui olevan muutenkin.

Ai niin, kyllähän tässä edellinen räkätauti saatiinkin nujerrettua, kun uutta pukkaa taas päälle. Voihan kirosana! Spekuloiminen kannattaa aina, mutta nyt lyö tyhjää. Univelkaa ja stressiä ei ole, normaalipöperöitä marjoine ja hedelmineen on pupellettu, ulkoillessa ollut riittävästi vaatetta, jne. (Lauantaina hieman elimistön desinfiointia tuolla Tampereen yössäkin…) Liekö sitten nuo flunssa-aallot, joita on tällä hetkellä liikeellä, tiedä häntä. Ehkä vois rauhoittaa mieltä, jos kävis apteekista muutamat multivitamiinit.

Eilisen lenkin faktat:

time: 1:08
ave: 159

Hidasta

Päivän lenkkinä tällä kertaa PK 9,5 km (Teiskontie-Irjalankatu-Ristinarkku-Turtola). Ihan ok lämpötila, n. -8 astetta, mutta kova tuuli vähän haittasi menoa varsinkin noilla loppureitin aukeilla paikoilla. Musavehje oli mukana jälleen: Se köllötteli villasukan sisällä rintataskussa ja patteri kesti hyvin.

Vauhti tuntui yhtä hitaalta kuin se numeroinakin näyttää. Kilometriin tuhrautuu 7 min ja tuntuu välillä, että kävellen olis jo perillä. Sykkeet on silti aika reippaat. Mä en haluais tuijottaa niitä liikaa, mutta kun niitä kerran ottaa ylös, niin sama se on sitten vähän tutustua niihin lähemminkin.

En muista, mainittinko asiasta aiemmin, mutta vasemman jalan pikkuvarvas hiertyy nykyään lenkeillä kauhean helposti. Ei se noissa kengissä aiemmin oo mitenkään reagoinut. Kai se pitää alkaa teippaamaan jatkossa, ettei mitään ihmeempiä kehity. Niin ja uudet lenkkaritkin tarvis hommata tänä keväänä. Kaikkea rahanmenoa sitä onkin.

time: 1:08
ave: 157

Viikonloppuraportti

Sainkin perjantai-illalle seuraa, joten salireissu siirtyi lauantaille. Vedin perusohjelman läpi ja samalla ihmettelin spinning-salilta kuuluvaa älytöntä mökää. Siellä oli parin tunnin maraton menossa ja teemana ”ROCK” — volyymeissä ei säästelty! Lopuksi rentoutumista saunassa. Samalla vetreytyivät lonkan koukistajat, jotka ilmoittivat itsestään tuon pitkästä aikaa huhkitun perinteisen hiihtotyylin jälkeen.

Eilen tuli taas reviteltyä Miehen kans 10 km. Homma karkaa aina käsistä, kun ollaan yhdessä lenkillä. Juoksu tuntuu kevyeltä ja helpolta tuossa vauhdissa, mutta sykkeet on eri mieltä. Loppupuolella turhauduin ja annoin mennä reippaasti pari pitkää ylämäkeä, joissa sain lenkin maksimisykkeen 187. Veikkaisin sen nousevan ainakin 195:een, mikäli täysillä tempois.

Loppupäivä oltiin anoppilassa ja myöhäisen paluun takia kunnon venyttelyt jäi. Kuten arvata saattaa, tänään pohkeet vaatii erityishuomiota.

time: 1:08
ave: 164

Havuja, prkl

Ohjelmassa oli tänään perusmeininkiä hiihdon muodossa: ennalta sovittu reissu kaverin kanssa. Hiihdettiin vesitornin ympäri ja sen päälle mutka Niihamassa, noin 11 km yhteensä. Keli oli sopiva, -2 ja kevyttä lumisadetta. Latukonekin siellä paraikaa pörräsi. Lunta tässä tarvitaankin, vaikka ei ne ladut mun mielestä niin huonossa kunnossa ollu ku väitetään. Paikoitellen vähän jäiset, mutta pertsan urakin löytyi. Lankut luisti aivan kelvollisesti, mutta pitovoide jäätyi välillä pohjiin. Siinä sitä sitten raapustettiin eteenpäin havujen kuvat sarveiskalvolla. 🙂

Tiedossa rauhallinen koti-ilta omassa seurassa. Tilaisuuden vois käyttää hyödyksi käpertymällä sohvannurkkaan kirja kädessä ja herkkukippo nenän alla. Tai vois lähtä salille.

time: 1:04
ave: n. 160 (unohin sammuttaa mittarin heti lenkin jälkeen)

Pitkällä musiikin tahtiin

Tämä päivä tuntui pitkän lenkin arvoiselta. Oon kehitellyt uusia, kokeilunarvoisia juoksureittejä ja ajattelin nyt toteuttaa yhden niistä. Pienet muutokset on luonnollisesti hommassa mukana, kun matkalla ei aina muista, minkä mutkan takaa pitikään kääntyä. Kiertämäni reitti oli tänään kutakuinkin Korkinmäki-Lukonmäki-Ristinarkku-Irjalankatu-Teiskontie. Matkan pituus 14 km.

Meno oli melkoista taapertamista ja tuttuun tapaan tappelua korkeiden sykkeiden kanssa. Kävelin suosiolla melkein kaikki ylämäet ja pieniä tasaisiakin pätkiä silloin tällöin. Mistä niitä mäkiä aina löytyykin silloin, kun ei niitä nimenomaan toivois? Kai ne on ihan normimäkiä näillä seuduilla, mutta aakeilta laakeilta muuttanut ei ole vielä niihin tottunut.

Vaatetta oli sopivasti noin 10 pakkasasteen kelille. Mukana oli testimielessä mp3-soitin, jota käytän harvoin — lenkkeillessä en muistaakseni vielä koskaan aiemmin. En osaa kuunnella sitä kaupunkialueella (bussit, kadut), aina on taustalla melua ja mökää, ja siihen päälle musiikin kanssa säätäminen vain hermostuttaa. Tulipahan todettua: Meteliä ne ohiajavat autotkin pitävät, ainakin noiden vilkkaahkonpuoleisten teiden varsilla, ja musiikki peittyy sen alle. Kaiken lisäksi vempele hyytyi noin reitin puolivälissä, vaikka varaparisto oli mukana ja soitin mielestäni lämpimässä taskussa vartalon lähellä (johdot olivat kyllä jäässä). Toi mun mp3 onkin tosi vaatimaton, vanha ja pienimuistinen, siihen päälle vielä surkeat patterit, niin avot.

Kaikesta huolimatta iloinen juoksija tajuaa, että on kätevää yhdistää tällaiset puuduttavat ja pitkäkestoiset laahustamiset menevään musiikkiin. Otan käyttöön jatkossakin! Kellään kokemusta laadukkaammista soittimista, eikös niissä melkein kaikissa oo ladattava akkukin? Ja akun kesto on?

time: 1:46 (+verryttelyt 15 min)
ave: 152

Sunnuntaieloa

Salilla tuli huhkittua. Tämänhetkiseen ohjelmaan kuuluu askelkyykyt, jalkaprässi, etu- ja takareisi, loitontajat matolla, vatsa fitballilla, vartalonkierrot, ylätalja, alasoutu ja selkäpenkki. Painotus on juoksuun tarvittavien lihasten vahvistamisessa: sarjat on pitkähköjä ja painotus on ala- ja keskivartalossa. Havaintojakin tuli tehtyä. Lihaskunto on säilynyt sairastelujen ajan yllättävän hyvin. Veikkasin hienoisia jumilihaksia seuraavaksi päiväksi, ja saunomisesta ja venyttelystä huolimatta näin myös kävi. Askelkyykkyjä tuli tehtyä pitkästä aikaa ja ne yllätti tehokkuudellaan. Fitball näyttää joka kerta viattomalta, mutta on todellisuudessa pirullinen vatsalihasten rääkkääjä. Ehdottomia lempparilaitteita on ylätalja ja jalkaprässi.

Illalla Miehen kotiuduttua syötiin ja lähdettiin melko pian lenkkeilemään tutun Iidesjärven ympäri. Virhe. Ruoka painoi vatsassa ja juoksu vanui eteenpäin raskaanpuoleisesti. Hyvä juttu oli se, että oli pakko hidastaa välillä, mutta tästä huolimatta sykkeet oli korkealla. Ihan turha kuvitellakaan, että yhdessä noita lenkkejä tulis lönköteltyä PK-vauhdeilla. Täytyy käydä ne yksin, kuten myös pitkät hiiviskelyt. Lenkin päälle sauna, venyttelyt ja kunnon yöunet.

time: 34:47 (+verkat n. 20 min)
ave: 157

Eilistä onnea ja lähes yksi onnettomuus

Kunnostautumista jälleen välineurheilun saralla: hankin Haltin hiihtopuvun, jolla pärjää juoksulenkeilläkin näin pakkassäällä. Oon ollut ainakin viimeset viis talvea kävelevä (/hiihtävä/juokseva) mainospylväs pikkuveljen vanhassa sponsorihiihtoasussa, joten oli aikakin uudistua. Eläköön talven alennusmyynnit! Eteisessä polleana patsastellessani Mies totesi mun näyttävän ihan urheilijalta.

Eilisillan lenkki onnistui jälleen mukavasti. Kylmän ilman takia hengästytti huomattavasti enemmän kuin edelliskerralla, mutta se oli odotettavissa. Uudet kamppeetkin näyttäisivät toimivan, erityisesti housut on mieleiset. Tykkään pakkasjuoksusta siksi, että tiet ei oo läheskään niin liukkaat kuin nollakelillä. Parhautta on hikiliikunta kylmässä säässä ja sen jälkeen sauna!

Siivouspäiväkin tuli pidettyä ja oli lähellä, etten telonut akillesjännettä samalla. Vein pahvilaatikoita autokatoksen kierrätyspisteeseen ja ne perkeleet eivät mahtuneetkaan ovesta. Siinä oviaukossa säälittävästi tempoessani ovi paukahti sopivasti oikean jalan akillesjänteeseen. Tuijottelin hetken tähtiä, tupisin pari valittua sanaa ja tarkistin tuhot. Onneksi oli talvi ja paksut sukat sekä farkkujen lahje turvatyynyinä: nahka oli kuoriutunut vain vähän. Tänään jänne punoittaa lievästi. Kyseinen jänne tulehtui syksyllä 2002 ja siinä on tuntunut sen jälkeen koko ajan jotain hyvin pientä, joten lienee syytä ottaa se tarkkailuun.

Ai niin, pahoittelut mahdollisista haamupäivityksistä. Tulee aina välillä säädettyä sivuston asetuksia, lähinnä sivupalkkia. Tänään salille!

Kylmää

Saatiinhan niitä pakkasia tällekin talvelle! Mittarissa -10, eikä tuosta pitäis moneen päivään ainakaan lämmetä. Seuraava hölkkälenkki tiedossa illalle, ja odotettavissa varmasti kunnon yskänpuuskia.

Toissapäivänä sain ne sauvat (+juomapullon) ja nyt tarvittais vielä jonkin verran lunta, jotta perinteisen latu voitais avata. Lisäksi kaverin varastoista löytyi muutakin käyttämätöntä hiihto-/juoksusälää, josta ostin itselleni pipon ja kauan kaipaamani liivin. Matkalla tuli tehtyä reipasta kävelylenkkiä noin kymmenen kilometrin verran.

Lainaamani Juoksija-lehdet on saaneet toisenkin innokkaan lukijan — Miehestä. Tämä huoleton luomujuoksija pinkoo aina sellaisia matkoja, sellaista vauhtia ja sellaisissa varusteissa (ohoo-huomiona mainittakoon metsurinsaappaat!) kuin huvittaa. Niin, että mikä ihmeen sykemittari… Nyt se on pari iltaa uppoutunut noihin lehtiin ja kysyi eilen epäilevään sävyyn: ”Onko noista juoksuohjelmista oikeasti jotain hyötyä?” Ehkä ei, jos ei tykkää muiden neuvoista, tai jos niitä sortuu noudattamaan sokeasti ja ylitunnollisesti. Parhaimmillaan ohjelmat säästävät turhalta suunnittelustressiltä ja ehkäisevät pään turhaa seinään hakkaamista vaikkapa valaisevien harjoitteluvinkkien muodossa. Minulla aiheesta lukeminen toimii valmistautumiskeinona. Pitkäaikaisempana tavoitteenani on oppia kuuntelemaan kroppaani ja uskaltaa vaihdella harjoituksiani kulloistenkin tuntemusten mukaan. No niin, monille tämä on tietysti selvää pässinlihaa, mutta minulle ei vielä.

Ensimmäisiä valmisteluja

Yksin ei elokuussa lähtöviivalla steppailla, sillä myös yksi kaverini on ilmoittautumassa HCM:lle. Miehen lisäksi muutakin lenkkiseuraa siis tiedossa — hienoa, hienoa! Samainen kaveri lupasi myydä minulle vanhat sauvansa, jotta pääsen lumitilanteen salliessa hiihtelemään. Toin nimittäin joululomalla sukset ja monot kotoa, mutta sauvat puuttuvat.

Ilmoittauduin HCM:n maratonkouluunkin jo hyvissä ajoin. Eri ohjelmia on netissä kahlattavana valtavia määriä, mutta ajattelin nyt kokeilla huvikseni tätä. Varsinkin Seppola on oikea aarreaitta harjoittelu- ja monien muiden vinkkien suhteen. Lisäksi muiden juoksuharrastajien blogit ovat oivia ajatusten herättäjiä. Olen lueskellut 1. Maratonia, Kaappimaratoonaria ja suunnitteluasteella on muitakin. (Vinkkejä otetaan vastaan!) Kaikki ahmimani pyörii toistaiseksi melkoisena puurona päässä ja olo on lievästi infoähkyinen. Mutta ei se ole kauan paha olla… Luulenpa, että tiedonmuruset alkavat imeytyä oman treenin myötä, kun hommaa tekee ajatuksen kanssa.

Liikkeelle!

Toissapäivänä satoi ohuehko kerros uutta lunta. Tai ei mitään uutta, vaan vain lunta. Valkohuntuinen tie huuteli kutsuaan tallustaessani yliopistolta kotiin, mutta taistelin vielä vastaan. Eilen taivuin kokeilemaan lenkkareiden pitävyyttä nollakelissä Miehen kanssa. Hyvinhän se meni. Olo oli kaikin puolin vetreä ja askel kulki. Räkätaudin jämät asustavat yhä kurkussa, mutta eivät häiritsevästi. Kierrettiin Iidesjärven lenkki, pituus arviolta 7 km. Alussa ja lopussa verryttelykävelyä/-hölkkäilyä.

time: 42:14
ave: 154